Pyhä

Sana ”pyhä” ei ole suomen kielessä alun perin kristillinen termi. Uskontotieteilijä Veikko Anttonen on todennut, että mytologinen pyhä – termi viittasi kristinuskosta poiketen sellaisiin käsitteisiin kuin ”epäpuhdas”, ”kielletty” ja ”vaarallinen”, joita nykyään kutsutaan myös nimellä tabu. Pyhä oli suomalaisessa mytologiassa sekä ajan- että paikan määre.

Kristinuskossa saadessaan kasteen ihminen pääsee pyhän, puhtauden piiriin. Kasteessa korostuu tärkeänä armo ja anteeksianto.
Luterilaisuudessa kristillisyydessä rakennuksia ei pidetä pyhänä, mutta ne voidaan siunata pyhää käyttöä varten.
Mitä vanhemmaksi elän, sitä tärkeämmiltä tuntuvat paikat, joissa on mahdollisuus kokea ”pyhä”. Kyse on hiljentymisestä, arkipäivän kiireistä irrottautumisesta ja itsensä kokemisesta osana jotain suurempaa. Nämä paikat ovat usein kirkkoja tai kappeleita. Sen vuoksi toivoisin, että niiden ovia pidettäisiin auki myös satunnaiselle ohikulkijalle.