Puolarmetsän sairaala

Muistan 25 vuoden takaisen, tanskalaisen elokuvaohjaajan Lars von Trierin televisiosarjan ”Riget” (”Valtakunta”), jossa tehokkaaksi koneeksi rakennettu valtava sairaalarakennus alkaa natista liitoksissaan. Betoniseiniin ilmaantuu halkeamia, alakattolevyt rakoilevat ja syvältä hissikuilusta kuuluu itkua. En ole nähnyt sarjaa sittemmin, joten muistikuvani saattavat olla epäluotettavia, mutta se ei tässä ole oleellista. Tärkeää on, miten hyvin von Trier on vanginnut sairaalarakennuksessa vallitsevan tunnelman. Toivon hartaasti, etten joutuisi vanhemmiten viettämään pitkiä aikoja tuon kaltaisessa valtakunnassa.

Sairaaloiden, kuten muidenkin julkisten rakennusten suunnittelussa ydinkysymys on, miten nykyaikaisen rakennuksen tekniikan saa piilotettua rakenteisiin siten, että asennukset ovat myös huollettavissa. Ihailen sileitä kattoja, joiden tietää olevan kantavia rakenteita; niitä rakennetaan enää hyvin harvoin. Katon kokee kuitenkin huonetilan taivaana, joten sen vapauttaminen kanavista, arinoista, suuttimista ja puhaltimista luo paljon tilan tuntua.